Kurkistus nukketeatteriin

Nukketeatteriin törmäsin joskus  90-luvulla Porvoossa asuessani. Jos ei television Niksulan TV:ta ja Matti Raninin Kasper-nukkea lasketa mukaan. Menin ystävieni kanssa katsomaan Ida Vanttajan tekemää Marc Chagallin elämästä kertovaa nukketeatteriesitystä. Nukketeatteri lumosi minut heti!

En osannut kuitenkaan kuvitella että sitä itse voisin olla joskus tekemässä! Muutamaa vuotta myöhemmin tein pienessä harrastajaryhmässä ensimmäisen nukkehahmoni kasvot. Kasvoista tuli rumat mutta jotenkin oudosti puhuttelevat. Minua ihmetytti että mistä ne piirteet oikein tulivat: alitajunnastani, unimaailmasta vai ihan sattumaltako ne vain syntyivät, minun käsieni kautta?

Siitä tuli Mörkö, minun Mörköni.

Kätten töihin

Asuessani Porvoossa (1997 - 2001) opiskelin hieman korutaidetta, 
pohdiskelimme korun ja kehon suhdetta, tutustuimme materiaaleihin. 
Kun muutimme Lappiin 2001, menin pariksi vuodeksi Tervolaan opiskelemaan keramiikkaa. Saven tuntu käsissä oli mieleinen. Saven poltto vain vaati paljon energiaa. Mietin että jos teen lähes ikuisia keraamisia esineitä niiden täytyisi onnistua kerralla. Virheet ja rumuus eivät ole suotavia! Siksi päädyin paperiin; paperimassaan, paperilla laminointiin ja muihin luonnonmukaisiin materiaaleihin. Haluan että kätteni työt katoavat, maatuvat, hajoavat ja siksi voisin vapaasti kokeilla, tehdä virheitä, epäonnistua, tehdä rauhassa rumaakin jälkeä.

Tarinankertojat

Palasin nukkeihin. Aloin muovailla niitä paperimassasta kirjastosta löytämieni opusten avulla.  Muotoiltuani massasta nukkeni pään, se jäi kuivumaan. Kuivumisen aikana siitä haitui vesi ja päälle kävi kuin rusinalle: kuivuessaan se kutistui ja rutistui… sillä tavalla niistä alkoi tulla haltioita ja maahiskansaa. Olin aina ihaillut Tove Janssonin luomaa maailmaa ja nyt minulla itsellänikin oli mahdollisuus luoda omanlaiseni tarinoiden ja haltijoiden maailma, outo ja mystinen. Vaikka rakentamani tarinalliset asetelmat eivät nukketeatterin tavoin liikkuneet ja eläneet, ne alkoivat elää minun mielessäni. Siihen maailmaan alkoi syntyä olentoja lapsuuteni kokemuksista, peloista, mielikuvitukseni uumenista.